Minne katosi päivät

Edellisessä kirjoituksessa oli vielä kesä ja kesäkuu alussa mutta nyt KKKK:n ja juhannuksen, näiden kesän merkittävien välietappien, jälkeen on aika ihmetellä että minne katosi kesäpäivät. Kuumia hellepäiviä on riittänyt, toisten riemuksi ja toisten riesaksi, ja Suomen kesä on näyttänyt parhaat puolensa lumisen talven jälkeen. Nyt joka tuutista tulee valmiina koulun alkuun – mainoksia mutta kerrankin kannattaa olla yliopisto-opiskelija, sillä luentosalin penkkiä ei tarvitse mennä kuluttamaan vielä aikoihin ja monilla koittaakin pieni hengähdystauko vasta tässä vaiheessa kesää kesätöiden ollessa ohi.

Minne ne päivät sitten oikein katosivat? Kesällä piti käydä mökillä, mummolassa, festareilla ja moikkaamassa kaikkia ympäri Suomea muuttaneita kavereita kun kesällä ei tarvitse opiskella ja aikaakin pitäisi olla siis paremmin. Mutta toisin kävi ja vain muutama reissu tuli tehtyä Otaniemen ulkopuolelle, koska opiskelijan kesähän kuluu iloisesti töitä tehdessä muiden lomaillessa. Ettei kuitenkaan pääsisi unohtamaan myös kivoja kemistikavereita, vietettiin KKKK:ta eli kemistikillan kesäkivaa perjantaina 11.6. taas tänä vuonna asiankuuluvassa kauniissa Suomen kesäsäässä eli JMT 10 H:n kerhotilassa sadepisaroiden ropistessa ikkunaan. Grilli oli viileästä säästä huolimatta kuumana ja tunnelma tiivis. Makkaratkin saatiin syötyä virvokkeiden kyytipoikana ja kuulumiset vaihdettua missä kukakin on töissä ja mitä alkavaan kesään muuten kuului. Muutamalla on edessään opiskelijavaihtoon lähtö syksyllä, joten heitäkin ehti nähdä vielä ennen karkaamista muille maille.

Tänä syksynä Kemistikillassa tapahtuu suuria, sillä syksyllä pyörähtää käyntiin Kemistikillan 120. juhlavuosi. Se tuo mukanaan aivan uusia tapahtumia, joissa kannattaa ehdottomasti olla itse mukana tekemässä ja kokemassa. pHukseille uutena juttuna tulee varaslähtö ja tästä alkaakin sitten tapahtumavyöry, joka sisältää mm. ennätysyritystä, puolivuosijuhlaa ja tietysti vanhoja tuttuja kuten lettukestit, kaverisitsit, skumppacruise ja pHuksicruise. Itse ainakin olen innoissani syksyn tapahtumista, sillä ovathan ne olennainen osa opiskelijaelämää, joka ei onneksi ole pelkkää opiskelua vaan paljon muutakin.

Heinäkuun helleterkuin,
Emmi